Tarinani ei ole aivan tyypillinen hevosurheilusta innostuneen tarina, vaan matkalla on ollut paljon tasapainottelua muiden asioiden kanssa. En ole todellakaan alusta alkaen tiennyt, että tämä on se mitä haluan tehdä.

Miksi sitten hevoset? Äitini kauhistui ajatusta kun 10 vuoden ikäisenä sain päähäni aloittaa heppailun ja ratsastuksen. Jälkeenpäin olen kuullut, että hän oli aivan varma, että tämä oli vain jokin ohi menevä vaihe eikä ottanut harrastustani kovinkaan tosissaan ja vakavissaan - osasyy saattanee olla minussa itsessänikin. Tässä sitä ollaan kuitenkin nyt aikuisiällä! En varsinaisesti muista mistä intoni lähti - päätettiin vain hyvän ystäväni kanssa, että nyt on saatava elämään jotain vipinää ja hevosharrastushan oli siihen oikein sopiva.

Olin siis kymmenen vanha kun aloitin tämän ihanan hevosharrastuksen. Jaksoin harrastella hevosten parissa neljä vuotta, mutta sitten iski murrosikä. En siis ole - kuten edellä mainitstinkin - ihan tavanomainen hevosharrastelija, joka aloittaa ratsastuksen jo heti kun ensimmäiset askeleensa ottaa - ehei. Minulla on ollut tämän harrastuksen parissa omat ylä- ja alamäet. Ensimmäinen alamäki alkoi siinä 14 vuotiaana, jolloin intoni kertakaikkiaan vain lopahti kun pojat ja muut touhut rupesivat kiinnostamaan enemmän. Lukiossa kuitenkin innostuin uudelleen lajista ja siinä pysyinkin koko lukion ajan.

Seuraava alamäkeni tulikin lukion jälkeen kun lähdin opiskelemaan. Olin silloin aivan varma, että minusta tulee restonomi ja että se on se mitä halusin tehdä. Ratsastus ja hevoset jäivät ensimmäisen lukukauden aikana vähemmälle - en kuitenkaan lopettanut kokonaan, mutta kävin vain muutaman kerran kuukaudessa, toisinaan harvemminkin. Ensimmäisen vuoden restonominopintojen jälkeen tajusin että ei, se ei ollut minun juttuni. Palasin iki-ihanan ja rakkaan ratsastuksen pariin nyt entistä innokkaammin. Olin tällöin kahdenkymmenen.

Vielä en kuitenkaan tajunnut, että harrastuksesta voisi olla ammatiksi vaan lähdin kokeilemaan vielä lähihoitajan opintoja ja kävinpä vuoden fysioterapeutin opintojakin. Mikään näistä ei kuitenkaan napannut. Olin 23 vuoden ikäinen kun viimein tajusin, että hevosista ja ratsastuksesta teen ammatin. Lähdin tarmokkaasti hakemaan työpaikkaa eri talleilta ja viimein sen sain. Kävin oppisopimuksella ratsastuksenohjaajan koulutuksen, jonka suoritin vielä nopeutettuna 1,5 vuodessa ja tämän jälkeen kävin vielä hevosharrastepalvelujen tuottamisen koulutuksen. Viimeisen koulutuksen aikana sain todella palavan halun perustaa oman tallin. Äitini peri omalta äidiltään muutama vuosi tätä ennen tämän suuren tilan, jossa nyt komeilee TaikaTuulen ratsastustalli.